Olo on ihmeellisen sekavan mukava olo. En tiedä mitä nyt kirjoittaisin, kirjoittaisinko, että pää on täynnä jotakin, ehkä melua, auton tööttäystä, lehmiä,
tai kirjoitanko millaista on istua poikani Tommin kotona, ja olla hieno rouva, pesettää vaatteet, astiat, ja kaikki palvelijalla.
Soittaa musta auto kuljettajineen joka vie minne minä haluan,
On köyhyyttä kurjuutta, rikkautta, siistiä, paskasta kaikkea mitä vain haluaa katsella.
No minä olen nyt katsellut ennenkaikkea ihmisiä, heidän kasvojaan, silmiään.
Ihmeekseni olen pannut merkille, että lapset näyttävät olevan ihan onnellisia, oli he sitten varakkaiden tai köyhien lapsia. Lasten onnellinen hymy joskus kiusaa minua, ihan sen vuoksi kun muistan suomalaisten lasten hymyä, suomessa ei näe niin aitoja iloisia lapsia,
Toissa iltana lähdettiin tästä poikani asunnosta pubiin parille kaljoille, mennessä käveltiin katua, jossa pissa haisi ja matkalla piti varoa ettei astu paskan päälle, sitten pian taasen oltiinkin paremmalla kadulla, jossa sai kävellä rauhassa.
Pitää kuitenkin mainita, että paskan ja kusen keskellä kävelevät ihmiset olivat todella hyvin ja puhtaasti pukeutuneita. eli paikalliset pukeutuu ihmeen puhtaasti,
jopa katuojan kivenkantajatkin, kulkevat silitetty paita päällä. Eli plastiikka pussi olle ja sen päälle tiiliä olkapäälle ja kannetaan noin 10metriä rakennukselle
Seuraava kirje Goalta Kirsti
1 comment:
Tuolla samalla reissulla käytiin myös todella hienossa ostoskeskuksessa. Tosiaankin menomatkalla Tommi käveli edessä ja huuteli aina meille, että varokaa nyt on reikiä ”jalkakäytävässä” tai nyt haisee paska. Yritä siinä sitten pimeässä väistellä niitä reikiä ja paskakasoja.... Yhtäkkiä oltiin sitten loistokkaassa ostoskeskuksessa. Intia on tosiaankin vastakohtien maa. Pirkko
Post a Comment