Bangalore

Tänään otimme serkkuni pirkon kanssa Tommin autonkuljettajan koko päiväksi, olimme lukeneet "lonely planet" kirjasta paikkoja, jonne halusimme mennä.
Kun pääsimme autoon, niin muutimmekin mielemme ja pyysimme kuskia viemään hänen mieleisinsä paikkoihin.

Ensimmäinen paikka oli HÄRKÄ jumalan temppeli.
Menimme sinne kaikkien ohjeiden mukaan,

Käsi tulen ylle ja sitten valoimme päähän kai siunausta itsellemme, kengät olimme jo jättäneet temppelin ulkopuolelle.

Kiersin koko Härkä jumalan ympäri ja tein miten kaikki muutkin.
muistelin Jeesuksen sanoja "palvelkaa lähimmäistäsi" ja minusta minä palvelin nyt Intian paikallista kulttuuria, Jumalia

Temppelissä minä mietin jälleen kerran, että voiko Jeesus olla niin lapsellinen, että "vahtaa" ihmisä koko heidän elämänsä, että vain koko ajan muistamme palvella häntä.

Myös tilastotietoja olen muistanut täällä,

että jos kaikki maapallon ihmiset söisivät lihaa, niin liha loppuisi jo kuudessa päivässä, ja jos kaikki söisivät kuten länsimaalaiset, niin ruokaa riittäisi vain kuukaudeksi, pariksi.

Sähköä ei koskaan riittäisi kaikille.

joten turha meidän on kerskua että me muka tienaamme paremmin, ja sen vuoksi voimme paremmin.
Totuus on se, että meidän onneksemme on köyhiä ja tyhmiä , niin me saamme voida paremmin.

Vai voimmeko paremmin?????
Kun täällä näkee vain tyytyväisiä siis omiin oloihinsa tyytyväisiä ihmisiä, niin molemmat olemme pirkon kanssa miettineet samaa, että miten hyvinvointi näkyy euroopassa, ei ainakaan kasvoista, ei eleistä, ei mistään muusta kuin tavaran paljoudesta.

Lehmiä näkyy ja joskus näen että niitä jopa lypsetään,
kulkukoiria näkyy, ja pirkko eläinrakkaana jaksaa ihmetellä koirien hyvää kuntoa.

Eilen 11.11. 07 olimme eläin safarilla, bussi ajoi pitkin metsiä kalterit ikkunoissa, ja näin minäkin ihan läheltä tiikereitä, leijonia, gepardeja.
menimme ihan auton perälle, mutta kohta tuli henkilö pyytämään mietä ihan eteen, ja Tommi sitten kertoikin, että valkoiset laitetaan aina eteen, ei lapsia kuten euroopassa,

No näkymät olivat hyviä, enkä kieltäytynyt hyvästä tarjouksesta, vaan nautin hyvästä paikasta ihan kuskin vieressä, nokka etuikkunassa.

jonottaessamme safarille, me molemmat pirkon kanssa nautimme ihmisistä, eräskin isä näytti jo köyhältä, mutta oli saanut aikaan 5 lasta, mutta lapset ja koko perhe olivat niin onnellisia, että me emme voineet pirkon kanssa muuta kuin nauraa, lapset vuoron perään kätteli meitä ja kyselivät meidän nimiä, ja pomppivat kun olivt menossa eläinsafarille.
Ja kun auto tuli, herraihme sitä lasten riemua.
Sitä ei voinut muuta kuin nauraa, tuli niin hyvä mieli.
(Täällä on nyt Diwali juhla viikko menossa, intilaisten suurin juhla vuodessa, ja silloin tullaan ihan maaseudulta asti juhlimaan Diwalia, esim, koko perheen voimalla esim. eläinfafariin)

Minä luultavasti katselen hieman eri näkökulmasta kaikkea kuin tavallinen ihminen
minä katselen ihmisten ilmeitä, kasvojen liikeittä, miten he kommunikoivat keskenään, miten on kasvojen ilme heidän keskustellessa keskenään.

En jaksa olla kiinnostunut, näyttävätkö rikkailta, millainne auto heillä on jne.

lopuksi ajatelma jonka keskin ihan itse 1976, kun olin ruotsissa kaymässä sukulaisteni luona :

IHMISEN ONNI EI NÄY HIENOSSA AUTOSSA, EI HIENOISSA HUONEKALUISSA, IHMISEN ONNI PULPPUAA SUUSTA SANOJEN MUODOSSA ULOS, JA NÄKYY IHMISEN SILMISTÄ, JA KASVOJEN ILMEISTÄ

Kirsti Kärki 12.11.07