Goa

Lensimme Bangaloresta Goalle paikallisella lentokoneella n.tunnin

Jokainen meistä , luulisin niin, tekee mielikuvansa paikoista joista toiset kertoo, niin minäkin.

Ja kuten arvata saattaa, niin Goalle saavuttuani ei mikään mielikuva pitänyt paikkaansa.

Olimme tilanneet (poikani Tommi, serkkuni pirkko ja minä) lentokentälle holellistamme taksin meitä vastaan.

Taksissa ilmastointi pelasi, kun oli ikkunat auki, Taksi oli pieni pakettiauto, matkalla hotelliin tajusin, ettei Goan teille isot autot mahtuisikaan.

Pitää mainita, kuskeista sen verran, että heillä on valkoinen puku yllä. Eli taksi kun saapuu, niin kuski vetää valkoiset housut ja takin vaatteittensa päälle, niin ainakin mitä me otettiin takseja Goalla.

Goalla olikin sitten jo lämpimämpi kuin bangaloressa.

Hotelli oli normaali, palvelu normaalia meille eurooppalaisille. Illalla käytiin syömässä ja otettiin paikallista olutta, sillä viinimaa ei Intia ole.

Rannalla sitten olikin jo erilaista minne menimme seuraavana päivänä.

Kerron hieman mitä saatiin selville paikallisislta kaupppiailta ja hierojilta.

Kauppiaat (helmien, ja korujen, vaatteiden) saivat kulkea koko ranta-alueella.

Hierojilla ja virvokkeiden, olusien jne myyjillä oli sitten oma alue,

Laki kyllä kielsi kaikki kauppiaat, rannalla, mutta myyjät maksoivat paikallisille poliiseille, ja jos ei maksanut, niin poliisit hakkasi kuulemma, sitten he olivat "ripustautuneet" lähi ravintolan omistajaan niin, että he huolehtivat patjoista rannoilla, tuoleista, siisteydestä.

Eli jos tuli isompi virkailija kyselemään, niin rantaravintolan omistaja sanoi myyjät kuuluvan hänelle.

Me kävimme samassa paikassa rannalla, ja tulimme sen verran tutuiksi että saimme kaikkea infoa heiltä.

Myyjät saattoivat olla ihan toiselta puolen Intiaa, kuten rantahieroja, joka hieroi ihmisiä rantatuoleihin, kertoi olevan pohjois-intiasta, sanoi hierovansa puolivuotta Goalla, sitten junalla matkustavansa kotiin, matka kestää kolme päivää.

Siellä oli hänen vanhempansa vaimo ja neljä lasta.

Toinen nuori mies n.22v sanoin myös tekevänsä töitä 5-7kk, sitten matkusti kaksi-kolme päivää kotiin jossa odottivat vanhemmat, sisarukset, ja ystävät.

Hän ei aikonut mennä naimisiin koskaan.

Kertoi syyksi sen, että jokainen hänen ystävänsä kun oli mennyt naimisiin, niin he eivät enää hymyilleet, ja tämä nuori mies halusi hymyillä vanhanakin

Minä otin kolme hierontaa, kaksi rannalla, a)4euroa n.tunti

Sitten yhden hienossa hotellissa 45euroa 1,5t, enkä voi sanoa että tykkäsin tuosta kalliista hieronnasta, ainakin minulle sattui rantahierojat todella hyviltä.

Sitten kysyin, kun olin kuullut, että lasten käsiä ja jalkoja ambutoidaan, että mafia saa heidän kauttaan enemmän rahaa.

Kaikki sanoivat samaa, että Goalla, eikä Bangaloressa enää tehdä sitä,koska ihmiset heittivät antamasta heille rahaa, kun tulivat tietämään asian taustaa.Delhissä sitä tapahtuu yhä (älkää nyt kertoko lapsillenne tätä, ei länsimaalaisten lastenkaan kaikkia tarvi heti lapsena tietää)

kaikenkaikkiaan myyjät olivat ystävällisiä, eivät minusta pakko myyneet, mutta juttelivat mielellään.

Yhtenä päivänä rannalla oli tyttö,n.7v ja poika n.5v jotka tekivät sirkustemppuja ja sitten kerjäsivät rahaa.

Kysyimme tätä tapausta meidän hierojilta ja myyjiltä, niin he totesivat, että näillä lapsilla oli huonot vanhemmat, jotka tienauttivat rahansa lapsillaan, mutta kaikki sanoivat ettei se ole normaalia, ja he eivät antaisi lastensa tienata rahaa.

Totesivat kyllä sitten että kyllä monissa perheissä on koko perheen tehtävä töitä

Kadut olivat Goalla niin kapeita, että kerran pakettiauto ajoi toiseen kylkeen, niin että olkapääni kopsahsi autoon, mutta hyvät jarrut olivat autossa, ja ei siinä liikenteessä autot kulkeneet minsuta 20-30km lujempaa.

Liikenne onkin ihme, jalankulkijat, autot, mopot riksat, moottoripyörät, lehmät, koirat kaikki samassa sekamelskassa, kaikki omia torviaan käyttäen.

Siitä huolimatta en ole kolaria vielä nähnyt täällä, vaikka Bangaloresskin kuljin Tommin autolla joka päivä paljon.

Näin länsimaalaisena tuntuu että autokoulussa on opetettu vain käyttämään torvea ei muuta.

Vaatteiden osto täällä on käsitttämätöntä näin eurooppalaiselle.

Halusin ostaa uimapuvun, niin myyjä valitsi minulle kymmenien joukosta uimapuvun. kysyessäni kokoa, niin hän ilmoitti sen olevan just minulle.

Ja täytyy sanoa, että uimapuku oli kuin minulle tehty, kun laitoin sen rannalla ensikertaa päälle.

Samoin puseroa, hametta, t-paitaa ostaessamme, niin myyjä sanoi että se sopii, eikä niitä voinut sovitella, kun ei ollut pukukoppeja, mutta kotiin päästyämme huomasimme kaikken vaatteiden olevan just meille sovivan kokoisia

Tommi osti t-paitaa ja huomasi koon oleva s, tietysti Tommi sanoi, että väärä koko. myyjä avasi paketin ja niin huomasimme tämänkin paidan olevan just Tommin kokoa.

Eli täällä on hyvä luottaa myyjään

Tässäpä tällä kertaa, seuraava kirje Keralasta.

PS. luin ilta-sanomista vai ilta-lehdestä kun toimittaja oli käynyt Bombeyssä, en ymmärrä alkuunkaan hänen kirjoitustaan, minä olen ollut täällä nyt viikon ja kaikki on hyvin ja on syöty paljon ulkona, ostettu paikallislta hedelmiä, ja syöty, vielä ollaan hengissä.

Tottakai täällä pitää muistaa käsienhygieniä paremmin kuin euroopassa.

Ei hyvinvointi tuo automaattisesti onnea, kuten me Euroopassa usein kuvitellaan, eikä köyhyys automaattisesti onnettomuutta.

Jo meillä suomessa on joka kaupungissa lastenkoteja, ja nuorisokoteja, kun vanhemmat eivät ole pystyneet huolehtimaan jälkikasvustaan.

Ja sanon jälleen kerran, että näen täällä niin paljon enemmän silmistään iloisia ihmisiä, kuin suomessa, saksassa, ja engalnnissa.

Rikkaus kun ei kulje käsikädessä automaattisesti onnen kanssa