Tapahtui Antwerpenissa 2005

Antwerpenissa on yksi monista merimieskirkon ulkomaisista kahvioista.
Merimiehiä siellä ei enää kovin paljon käy, mutta rekkamiehet ovat löytäneet sinne tiensä.

Belgialaiset tykkää käydä siellä suomalaisessa saunassa, ja saunankävijöistä onkin suurin osa paikallisia belgialaisia.

Tietysti merimieskirkolla on myös iso kirkkosali, jossa pidetään luonnollisesti kaikki Jumalanpalvelukset, mutta sitten sitä myös vuokrataan erilaisiin tapahtumiin paikallisille, kuten häiden pitoon, hautajaisiin, ristiäisiin ja syntymäpäivien viettoon.


Olin ollut Antwerpenin merimieskirkon kahviossa muutamia kuukausia, kun
eräänä torstaina hallintosihteeri ilmoitti minulle töistä lähtiessään, että illalla n, klo 19.00-20.00 välillä on tulossa eräs paikallinen nuorimies, n. 40-kymppinen katsastamaan kirkkosalia, josko hän viettäisi siellä 40-vuotis syntymäpäivänsä


Ilta oli hiljainen, kuten tavallisesti torstaisin.
Viimein saapui hallintosihteerin mainitsema n.40 mies kahvioon.
Mies osasi hiukan suomea ja sanoi; "Minä en koskaan ennen ole käynyt täällä kirkolla, ja nyt minä halusin tulla, että saan hieman puhua suomea".

Koska kahviossa ei ollut ketään muuta asiakasta, niin ajattelin esitellä tälle synttäreiden pitäjälle ensin kirkkosalin ja sitten vasta tarjota kahvin, kirkon kahviossa


Vein miehen kirkkosaliin, esittelin sen, sitten vein kirkkosalin keittiöön ja näytin kaikki jääkaapit, jonne normaalisti juhlien pitäjät toivat jo etukäteen juhlissa tarvittavat ruuat, ja juomat.
Sitten lopuksi näytin hänelle paikan missä saa tupakoida, eli sisäpihan ja sinne kulkuväylän.

Kun oli kaikki esitellyt, niin muistin että mieshän halusi juoda kahvia suomalaisen pullan kera.
Niinpä esittelyn lopuksi lupasin tarjota hänelle kahvit,
mutta ihmeekseni mies melkein juoksi ulko-ovesta ulos, vaikka huusin perään, että miten olis ne kahvit.
Mies moikkasi vain kädellä ja katosi.

Just kun oli miettimässä hieman hämillään, ettei tullut kauppoja tämän synttärisankarin kanssa,
niin soi jälleen ovikello, ja siellä oli iloinen nuorimies, joka heti ilmoitti, että oli soittanut jo päivällä hallintosihteerille tulevansa katsomaan kirkkosalia.


Silloin muistin edelllisen miehen "omituisen" ilmeen ,kun olin esitellyt talon jääkaappeja, ja nyt muistin tämä edellinen mieshän sanoi ihan suoraan minulle:
"Anteeksi mutta en minä ole kiinnostunut teidän jääkaapeista",
johon minä olin vain jatkanut, niin jos et sinä niin sinun ystäväsi voivatkin jo olla kiinnostuneita, ja he voivat jopa tarvita kun tuovat juomiaan.

Ja kun olin sanonut kirkkosalissa hyvin topakasti, että kirkkosalissa ei sitten tupakoida, niin mieshän oli yrittänyt selostaa minulle jo tässävaiheessa melkein paniikin omaisesti, ettei hän tupakoi, niin minä olin vain jatkanut ,
"niin et sinä mutta entäs jos sinun ystäväsi tupakoivatkin,"
ja sen saarnan jatkona olin vienyt miehen sisäpihalle, ja vannottanut, että vain sitten täällä saa tupakoida.



Kaikki tämä tuli kuin yhtenä nauhana minulle, kun nyt tämä uusi mies seisoi ovella, ja kysyi viimein; "anteeksi mutta onko jokin vialla, tulinko väärään aikaan".

Yritin todistella tälle "oikealle asiakkaalle", että kaikki on kunnossa, mutta jätin kertomatta, että tuli jo esiteltyä koko kirkkosali ihan väärälle henkilölle
Se ensimmäisenä tullut mies, ei tullut enää toistakertaa, eli häneltä jäi suomalainen pulla ja kahvi kokematta, mutta saipahan perustellisen esittelyn kirkosta.

Olisipa hauska tietää, mitä mies jäi miettimään "hyvästä merimieskirkon esittelystä"

PS. puolustuksena voin sanoa, että kirkon vakituiset asiakkaat koostuivat rekkakuskeista, tai suomalaisista siirtolaisista tai sitten saunojista.
Muut kävijät koostuivat yleensä kirkkosalin vuokralle kysyjistä.
Mutta sen verran opin, että seuraavilla kerroilla kysyin AINA ,että oletteko tulossa katsomaan kirkkosalia.