Intian matkan loppukirjoitus

(Tämän kirjoituksen jälkeen jatkan päiväkirjaani muilla muistelmilla.
Olen lähtenyt "maailmalle" 15vuotta sitten.olin silloin 46vuotta.
Olen ollut Engalnnissa, Amerikassa, Espanjassa, Belgiassa, ja nyt Saksassa.
Työkseni olen tehnyt ; ollut au´pairina, pubin siivoojana, silittäjänä, hierojana, talkoolaisena, vapaaehtoisena, lehdenjakajana jne, siis kaikkea tätä ulkomailla ollessani.
Ja näillä "retkillä tapahtui kaikenlaista: hullua, hauskaa, ikävää, tavallista, ja siltä väliltä)


22.11-07 Lyypekki


Nyt olen ollut jo viikon kotona.
Eli olen ehtinyt nyt kunnolla kotiutua, kysellä ystäviltäni kuulumiset, ja varmistaa etteivät he minun poissa ollessani ole ehtineet tehdä mitään kivaa minun tietämättäni.


Kuinka monesti olen kuullut sanonnan "tieto tuo tuskaa", eli mitä enemmän tiedät sen enemmän osaat "surra" asioiden puolesta.


Jos luulette että näkemäni köyhyys ja kurjuus loi minulle pahan olon, niin erehdytte.
Minusta meillä euroopassa on enemmän köyhyyttä ja kurjuutta kuin ikinä näin Intiassa.
Sillä minä en osaa ajatella rikkautta vaatteina, asuntona, autoina,
minusta rikkaus on jos omistaa henkistä hyvinvointia.
Eli osaa olla tyytyväinen siihen mitä on.


Mitä tietoa minä sitten tarkoitin???

Luin Intiasta historialllisia romaaneja, ja myös fakta tietoa ennen lähtöni.
Kaiken lukemani jälkeen , jäin miettimään;
Kuinka helpolla pääsee ne länismaalaiset jotka vielä miettivät, "että sitten kun Intiakin pääsee samalle tasolle kuin Eurooppa, eli kun intialaisetkin tulevat olemaan yhtä ahkeria tekemään luonnonvaroista aina ja aina uutta tavaraa, kännyköitä, paperia, erilaisia muovituotteita jne jn

Minä kun en ole vielä löytänyt historian kirjoista lukua, missä kerrottaisiin esim, "Kun me valkoiset menimme ensikertaa esim, Afrikkaan, niin siellä paljastui ensimmäisille valkoihoisille ihmisille, vain köyhyyttä, kurjuutta, ja nälkää".

Kaikki nuo mainitsemani asiat ovat kirjojen mukaan tullut vasta kun siellä on asunut jonkin aikaa valkoinen (Intia, Afrikka, Amerikka, Australia)
Eli minä mietin Intiassa, että me valkoiset olemme olleet kuin tappaja muurahaiset, ihan minne vain olemme menneet, niin olemme alkuasukkaat tappaneet ja sitten levittäytyneet ja näin päässeet asuttamaan muita maanosia.

No Intiaa emme kokonaan pystyneet valloittamaan, sillä Intiassa jo osattiin kirjoittaa, lukea, ja heillä oli myös oma uskonto, omat aakkoset, ennen valkoisen ihmisen sinne menoa.

Intia itsenäistyi englantilaisista 1947, ja on nyt itsenäinen maa



Lopuksi haluan kertoa tarinan meidäneurooppalaisten ihmisen kyltymättömyydestä.
Ystäväni oli lukenut minun plokkini tästä netistä, ja kertoi mielipiteensä
Kerron jutun hänen sanoillaan
Tuula:

"Nyt kun minä Kirsti luin sinun matkakuvauksesi, niin jäin miettimään, miten surullinen minä olin eilen yhden n.5vuotiaan tytön vuoksi.
Tyttö itki erään kaupan käytävällä todella surkeasti, ja kun kysyin mikä on hätänä, niin vastaus oli, että just hänen haluamansa joulukalenteri oli ehtinyt loppua.
Ja niin minäkin tulin surulliseksi.
Nyt Kirsti kun luin kirjoituksesi, että lapsilla ei ollut edes kynää millä kirjoittaa, tai ruokaa, niin alkoipa tuntua tuon näkemäni 5vuotiaan suru pieneltä"

Ei materiaali tuo meille onnea, vaan haluamme aina ja aina lisää