Wednesday, November 14, 2007

lähtöpäivä kotiin

15.11-07 Bangalore



Tänään on lähtöpäivä.

Olisin voinut kuvitella tätä päivää päiväksi, jolloin olisi ikävä heittää jäähyväisiä Intialle.

Mutta aamulla herätessäni oli tunne; "kylläpä tätä riitti".
Kello on vasta 11.00 aamupäivällä, paikallista aikaa, ja minulla on jo laukut pakattu, vaikka kone lähtee vasta yöllä klo.03.00.

Ei kai ihminen kovin kauaksi eläimestä ole vielä päässyt, sillä usein ihminen kaipaa sinne missä on syntynyt ja kasvanut.
Omaa kulttuuria, omia ystäviä, omaa kotia.

Niin, ainakin minä. En enää kyllä 60-kymppisenä haluaisi muuttaa kokonaan maanosaa, jossa olis ihan eri kulttuuri,eri kieli, ja kaukana kotoa Suomesta.


Vielä hiukan eiliseen;
Eilen vielä käytiin eräässä kauniissaBotanical puutarhassa.
Puutarha muistutti minusta aika paljon Ranskan versaillesin puutarhaa.

Kuskimme halusi lähteä kanssamme, ja olikin hyvä, sillä hän osasi kierrellä puistoa niin että näimme mahdollisimme paljon.


Siellä ei näkynyt ainakaan sillä kertaa muita valkoisia, ja niinpä välillä oli tunne että olimme Pirkon kanssa paikallisille kuin apinoita.
Ihmiset, varsinkin koululaiset halusivat valokuvata meitä, milloin meitä kahdestaan, milloin saimme koululaisia keskellemme, ja sitten kuvaan.

Mielikuvituksessani mietin että tällaistako olisi olla vaikkapa kuninkaallinen , saimme hyvin useasti vilkutella vastaan tuleville ihmisille, kun he ensin olivat meille, kylläkin hyvin arasti, vilkuttaneet meille.
Minä jaksoin huudella heille "hello", ja hymyillä.
kuskimme käveli edessämme, ja huolehti että saimme rauhassa kuvata, ohjaten kädellään ohikulkevat kiertämään meidät.

Puutarhasta tultuamme pyysimme kuskiamme viemaan meidät kahvilaan, ja meidän istuassamme kahvilassa, hän haki pyynnöstämme meille 3 kookospähkinää, ja niihin pillit.

Kahvilassa mietin, että nyt olen siis saanut elää hieman myös prinnessa elämää, kun on autokuski, joka toimi henkivartijana (hän halusi, emme pyytäneet)
sitten ajaa ostoksille, ja kuski odottaa auton kanssa meitä kauppojen edesä, mennä kahvilaan ja kuski sillä aika juoksee meidän asioilla.

Jatkuu......


( kopioin kaikki loputkin huomiot Intiasta minun päiväkirjastani myöhemmin ja yritän saada kuvia mukaan)

1 comment:

Unknown said...

Hei Kirsti

Kiitos paljon mukavasta matkaseurasta. Oli kyllä aivan ihana reissu. Nyt sitten pitää itse pyykätä, kokata ja ajaa autoa, mitenköhän nopeasti tähän arkeen taas tottuu...

Intia on kyllä värikäs sekamelska. Tosiaankin hymyileviä, ystävällisiä ja kauniisti puettuja ihmisiä kaikkialla missä käytiin. He ovat köyhiä, mutta osaavat nauttia elämän pienistä iloista. Miten se kaaottinen liikenne on kuitenkin niin sujuvaa. Autot, ihmiset, motskarit, skootterit, riksat, koirat, lehmät ja vuohet sulassa sovussa keskenään. Kovasti soitettiin torvea, mutta kukaan ei huitonut nyrkkiä tai ollut aggressiivinen. Ja vielä ne ihanat rannat, vaahtoava meri ja taivaallisen hyvä kasvisruoka. Täydellinen loma.
Pirkko