Ameriikkaan lähtö

Olin noin 44v, kun ensimmäistä kertaa menin Amerikkaan.
Sitä ennen olin sanonut, että ei niin kauan mennä Amerikkaan, kun minulla on "tämä järki" päässä.
"Tämä järki" on minun sanontatapani asioista, jotka ovat minulle uusia ja hieman peloittavia,

Ja hyvä niin, sillä kyllä olen niin monta kertaa joutunut oppimaan asioita, joista olen alussa kieltäytynyt.

Elettiin vuotta 1992 (tai 91.93),
lama oli just pyyhkinyt Suomenkin yli.
Mekin olimme saaneet siitä osamme, eli perheemme oli kahden asunnon loukussa.
Eli ei ollut paljoa ylimääräistä rahaa.
Kuitenkin meidän poikamme Tommi oli saanut päähänsä, että pitää päästä USA:n.
Muistan kuinka sanoin Tommille, että meillä ei ole rahaa, ja toiseksi minulla ei ole halua lähteä maahan ,jossa vain pyssyt paukkuu.
Tommi kyllä yritti selostaa minulle, että ei Amerikan filmit ja oikea elämä pidä paikkaansa

En enää muista miten kaikki tapahtui, ja kuinka kauan poikani Tommi oli asiaa minulle puhunut.
Muistan vain sen, kun eräänä päivänä minulle syttyi kuin pilakuvissa lamppu pään yllä, eli muistin;
"Anne ja Vene ,lasteni isän serkku asuu Los Angelessa."

Niinpä minä kirjoittamaan heille kaunista kirjettä, miten me seuraavassa toukokuussa voisimme tulla "pistäytymään" heillä.
Kirjoitin kuinka vuokraisimme huoneen läheltä heitä jne jne.
Kirje postiin ja odottamaan vastausta.
Vastaus viipyi niin kauan että olin jo heittänyt toivoni
kun eräänä päivänä tyttäreni Iitu juoksi postilaatikolta huutaen; "Amerikasta on tullut kirje"
Kirje avattiin yhdessä ja luettiin yhdessä.
Kirjeessä luvattiin ottaa meidät vastaan.
Kirjeen oli kirjoittanut Anne, eli lasteni isän serkun vaimo.
En kertonut muille perheeni jäsenille, mitä olin kirjoittanut Amerikkaan.
Olin kirjoittanut Amerikkaan, että tulisimme vain vähäksi aikaa, mitä se vähän aikaa oli sitä en ollut kirjeessäni maininnut Annelle ja Veneelle

Sen jälkeen kirjeitä kirjoiteltiin puolin ja toisin.
Eli minä olin se joka kirjoittelin.
Kirjeissäni annoin ymmärtää, että kävisimme Kanadaa myöten, sekä Las Vegasissa, ja vain silloin tällöin poikettaisiin Annen ja Veneen luona

Keväällä maaliskuussa oli Finnairin tarjous lento Helsinki Los Angeles Helsinki vain 4000mk/ per henki.
Tarjous oli niin halpa että ostin liput Lossiin kuukaudeksi, eli koko toukokuuksi, ja panin käteni ristiin mielessäni toivoen että pääsemme lähtemään, ja saamme olla koko kuukauden serkkujemme luona ,joita minä ja lapset emme tunteneet ollenkaan.
Lasten isä oli heidät nähnyt
Normaalihinta kun oli 8000-10.000markkaa /per henki
Ja kun jo maksoimme velkaamme, niin tuollaista rahaa ei olisi meillä kertakaikkiaan ollut

Kellään perheeni jäsenillä ei ollut tietoa, etteivät Anne ja Vene tienneet mikä tilanne oli tosiasiassa.
Sillä Anne ja Vene luulivat meidän todella tulevan vain pistäytymään heillä, kun sitten jatkamme matkaa Kanadaan ja muualle Amerikkaa.
Mutta perheeni luuli meidän menevän koko kuukaudeksi vain ja ainoastaan Annen ja Veneen luo
Olin kertonut perheelleni, tai en suoraan kertonut vaan antanut ymmärtää, että kaikki oli järjestyksessä Lossin päässä.

Lento meni ihan hyvin, muut perheenjäsenistäni olivat innostuneita ja onnellisia kun saamme olla kuukauden Lossissa, ja lapset (13v ja 14v) olivat saaneet koko toukokuun vapaaksi.
Vain minä yksin mietin, että miten perillä käy, ja missä vaiheessa saan Annelle ja Veneelle kerrottua, että olemmekin koko kuukauden.
Muistan vieläkin, kuinka symämmeni melkein jähmettyi, kun tyttäreni Iitu sanoi heti perille päästyämme , että mitä kaikkea me täällä teemme koko kuukauden.
Annen hämmästynyt ilmeen takaa kuului; "koko kuukauden"
Johon minä äkkiä vastaamaan, että niin Iitu tarkoittaa koko matkaamme, siis Kanadan reissua myös,
johon lasten isä tuumasi, hieman ihmeissään "niin olisihan se Kanadakin mukava nähdä, mutta mitenpä sitä sinne pääsee"

Ja silloin minä keksin, että Anne ja Vene mukaan meille, kun molemmat ovat jo eläkkeelläkin
Niin sain puhuttua heidätkin meidän kanssamme Amerikkaa ja Kanadaa kiertämään.
Puhuin asiasta Annelle ja Veneelle kuin he pääsisivät meidän mukaamme, kun asia oli just toisinpäin, minun /siis meidänhän oli melkein pakko saada heidät mukaamme,
sillä eihän me minnekkään oltaisi osattu mennä ilman Annea ja Venettä
Mutta lopuksi voi kirjoittaa kuten saduissa LOPPU HYVIN KAIKKI HYVIN
Eli saimme kokea Lossissa Disneylandin, Universstudion, kävimme LasVegasissa.
Kanadassa näimme myös paljon.
Eli vuokrasimme 6heng auton, jota Vene ajoi, ja Anne tiesi matkojemme varrella hyviä yöpymispaikkoja.

Loppujen lopuksi meillä oli niin hauska kuukausi siellä, ja tutustuimme Serkkuihin niin hyvin ,että saimme heidät jo samana kesänän vieraaksemme Kemiin

Seuraavalla kerralla matkamuistoja Amerikasta ja Kanadasta,