Ameriikkaan lähtö

Olin noin 44v, kun ensimmäistä kertaa menin Amerikkaan.
Sitä ennen olin sanonut, että ei niin kauan mennä Amerikkaan, kun minulla on "tämä järki" päässä.
"Tämä järki" on minun sanontatapani asioista, jotka ovat minulle uusia ja hieman peloittavia,

Ja hyvä niin, sillä kyllä olen niin monta kertaa joutunut oppimaan asioita, joista olen alussa kieltäytynyt.

Elettiin vuotta 1992 (tai 91.93),
lama oli just pyyhkinyt Suomenkin yli.
Mekin olimme saaneet siitä osamme, eli perheemme oli kahden asunnon loukussa.
Eli ei ollut paljoa ylimääräistä rahaa.
Kuitenkin meidän poikamme Tommi oli saanut päähänsä, että pitää päästä USA:n.
Muistan kuinka sanoin Tommille, että meillä ei ole rahaa, ja toiseksi minulla ei ole halua lähteä maahan ,jossa vain pyssyt paukkuu.
Tommi kyllä yritti selostaa minulle, että ei Amerikan filmit ja oikea elämä pidä paikkaansa

En enää muista miten kaikki tapahtui, ja kuinka kauan poikani Tommi oli asiaa minulle puhunut.
Muistan vain sen, kun eräänä päivänä minulle syttyi kuin pilakuvissa lamppu pään yllä, eli muistin;
"Anne ja Vene ,lasteni isän serkku asuu Los Angelessa."

Niinpä minä kirjoittamaan heille kaunista kirjettä, miten me seuraavassa toukokuussa voisimme tulla "pistäytymään" heillä.
Kirjoitin kuinka vuokraisimme huoneen läheltä heitä jne jne.
Kirje postiin ja odottamaan vastausta.
Vastaus viipyi niin kauan että olin jo heittänyt toivoni
kun eräänä päivänä tyttäreni Iitu juoksi postilaatikolta huutaen; "Amerikasta on tullut kirje"
Kirje avattiin yhdessä ja luettiin yhdessä.
Kirjeessä luvattiin ottaa meidät vastaan.
Kirjeen oli kirjoittanut Anne, eli lasteni isän serkun vaimo.
En kertonut muille perheeni jäsenille, mitä olin kirjoittanut Amerikkaan.
Olin kirjoittanut Amerikkaan, että tulisimme vain vähäksi aikaa, mitä se vähän aikaa oli sitä en ollut kirjeessäni maininnut Annelle ja Veneelle

Sen jälkeen kirjeitä kirjoiteltiin puolin ja toisin.
Eli minä olin se joka kirjoittelin.
Kirjeissäni annoin ymmärtää, että kävisimme Kanadaa myöten, sekä Las Vegasissa, ja vain silloin tällöin poikettaisiin Annen ja Veneen luona

Keväällä maaliskuussa oli Finnairin tarjous lento Helsinki Los Angeles Helsinki vain 4000mk/ per henki.
Tarjous oli niin halpa että ostin liput Lossiin kuukaudeksi, eli koko toukokuuksi, ja panin käteni ristiin mielessäni toivoen että pääsemme lähtemään, ja saamme olla koko kuukauden serkkujemme luona ,joita minä ja lapset emme tunteneet ollenkaan.
Lasten isä oli heidät nähnyt
Normaalihinta kun oli 8000-10.000markkaa /per henki
Ja kun jo maksoimme velkaamme, niin tuollaista rahaa ei olisi meillä kertakaikkiaan ollut

Kellään perheeni jäsenillä ei ollut tietoa, etteivät Anne ja Vene tienneet mikä tilanne oli tosiasiassa.
Sillä Anne ja Vene luulivat meidän todella tulevan vain pistäytymään heillä, kun sitten jatkamme matkaa Kanadaan ja muualle Amerikkaa.
Mutta perheeni luuli meidän menevän koko kuukaudeksi vain ja ainoastaan Annen ja Veneen luo
Olin kertonut perheelleni, tai en suoraan kertonut vaan antanut ymmärtää, että kaikki oli järjestyksessä Lossin päässä.

Lento meni ihan hyvin, muut perheenjäsenistäni olivat innostuneita ja onnellisia kun saamme olla kuukauden Lossissa, ja lapset (13v ja 14v) olivat saaneet koko toukokuun vapaaksi.
Vain minä yksin mietin, että miten perillä käy, ja missä vaiheessa saan Annelle ja Veneelle kerrottua, että olemmekin koko kuukauden.
Muistan vieläkin, kuinka symämmeni melkein jähmettyi, kun tyttäreni Iitu sanoi heti perille päästyämme , että mitä kaikkea me täällä teemme koko kuukauden.
Annen hämmästynyt ilmeen takaa kuului; "koko kuukauden"
Johon minä äkkiä vastaamaan, että niin Iitu tarkoittaa koko matkaamme, siis Kanadan reissua myös,
johon lasten isä tuumasi, hieman ihmeissään "niin olisihan se Kanadakin mukava nähdä, mutta mitenpä sitä sinne pääsee"

Ja silloin minä keksin, että Anne ja Vene mukaan meille, kun molemmat ovat jo eläkkeelläkin
Niin sain puhuttua heidätkin meidän kanssamme Amerikkaa ja Kanadaa kiertämään.
Puhuin asiasta Annelle ja Veneelle kuin he pääsisivät meidän mukaamme, kun asia oli just toisinpäin, minun /siis meidänhän oli melkein pakko saada heidät mukaamme,
sillä eihän me minnekkään oltaisi osattu mennä ilman Annea ja Venettä
Mutta lopuksi voi kirjoittaa kuten saduissa LOPPU HYVIN KAIKKI HYVIN
Eli saimme kokea Lossissa Disneylandin, Universstudion, kävimme LasVegasissa.
Kanadassa näimme myös paljon.
Eli vuokrasimme 6heng auton, jota Vene ajoi, ja Anne tiesi matkojemme varrella hyviä yöpymispaikkoja.

Loppujen lopuksi meillä oli niin hauska kuukausi siellä, ja tutustuimme Serkkuihin niin hyvin ,että saimme heidät jo samana kesänän vieraaksemme Kemiin

Seuraavalla kerralla matkamuistoja Amerikasta ja Kanadasta,

Suomalaista työniloa

Lupasin viime kerralla kirjoitella ensimmäisestä Amerikan matkasta, mutta nyt mietin lupaus on vain lupaus, ja hyvin harvoin pitää paikkansa ainakin silloin jos minä olen ollut lupaamassa.

Eli saattekin 2tarinaa työpaikoistani
Ensin; minun tämänhetkisestä vapaaehtoispaikastani
Toinen; B&B paikastani, josta tuli lopputili ja jonka omistajia en ole sen koommin nähnyt


Sanon jo nyt alussa, että jotainhan siinä pieleen menee kun minä yritän töitä tehdä.

Jotkut ahkerista serkuistani ovatkin sanoneet minusta, että paras paikka on minulle kiikkustuoli, jossa minä "vain" istuskelen.

Joskus silloin kun olin vähän nuorempi, ja olin Lasten- ja Leikinohjaaja koulussa, ja siellä kun me oppilaat saimme tehdä kaavion toisistamme, eli oli kartano jonne piti sijoitella meidän kuvitelmia ihmisiä.
Joistakin oppilaista tuli emäntiä, joistakin piikoja, joistakin pehtooreja kartanoon, mutta minulle yksin oli ihan erilainen paikka, melkein jokainen oppilas oli sijoittanut minut taloon; hauskana "rouva homsantuuna", joka kulkee talosta taloon ,ja puhuu mukavia, ja juo talon kahvia, ja "kastaa pullaa".
Eli kukaan ei ollut edes ajatellut minua kartanoon, muuksi kuin vierailijaksi.


No mutta se oli silloin, nyt on nyt, ja kerron nyt siis tästä päivästä.

Paikka jossa olen töissä, on rekkakuskien viikonloppu levähdyspaikka. Kävijöitä on noin 40-60 rekkakuskia joka viikonloppu.


Eräänä lauantaina olin yksin töissä. Oli saunojia, syöjiä, kahvittelijoita, oluen juojia, sekä muuten vain istuskelijoita.
Illalla, noin klo 20.00 loppui myytävä ruoka.
No minä tietysti oli perinyt jo rahat ruuan ostajilta, kun huomasin, että ruoka olikin jo loppu.
No eihän siinä muuta kuin sanoa asiakkaille totuus, kevensin muka virhettäni sanomalla,
mutta ehdinpä periä teiltä onneksi rahat,
Asiakas;
Perkele sinua ,sinähän kumma myyjä olet kun myyt eijoota ja otat vielä rahat
Toinen asiakas:
Meitä on viisi nälkäistä, eikä ole saatu muuta kuin maksaa

Johon minä vain totesin miehille, etten muistanut että eihän minulla ruokaa olekkaan
Kolmas asiakas; Saako niitä rahoja takaisin

Tuossa vaiheessa minä lupasin alkaa tekemään ruokaa kysyen miehiltä, haluaako he syödä lihapulla -vai makkarakastiketta, sitten ilmoitin että kastikkeiden kanssa on tulossa "tuppipotut" (kuoripäällispotut)


Miehet valitsivat makkarakastikkeen, jos lupaan tehdä sen HK-sinisestä.


Ja niin perunat kiehumaan kuorineen, ja kastike tulemaan.
Viimein ruoka oli valmista ja huusin miehet kuumia perunoita kuorimaan.

Kuten arvata saattaa, sain kuoria perunat itse .
Kuului vain
- Kuori vain ite perunat, kun otit niin hyvän hinnankin.
No lopulta kaikki olivat syöneet ruokansa ja olin saanut lisääkin ruokailijoita.

Ilta oli hauska, muisteltiin entisiä aikoja, lapsuutta, koulua, sotaväkeä, vanhemmat miehet olivat joutuneet, niin koulussa, kuin sotaväessä kuorimaan perunoita, nuoremmat olivat saaneet jo kuoritut perunat kouluissa.

Minusta ilta oli hauska, ja moni kävikin sanomassa kassalla, että on kiva kun olen tullut taasen töihin (olen ollut aikaisemminkin 6kk tässä samassa paikassa)

Mutta sitten jostain oli kai tullut "johdolle" tietoa, että asiakaspalvelija (minä) ei ole ollut kylliksi asiallinen asiakas palvelussa.
Suoraan sitä ei minulle sanottu, mutta sain niin paljon moitteita, ja olin saanut jo
aikaisemminkin moitteita siitä, etten ota työtani tarpeeksi vakavasti.

Ja kyllä minäkin toki ymmärrän että ei asiakaspalvelussa käyttäytydä tolla tavoin, mutta hoksaan sen aina liian myöhään

Toisaalta kyllä minusta on suomalainen työmoraali liiankin tiukkaa, ainakin vielä silloin kun minä olin suomessa, niin helposti kuuli jos kovin nauratti töissä

" eikö ole töitä tarpeeksi, kun noin naurattaa"


Mutta nythän mie muistin toisenkin jutun, josta kyllä tuli lopputili, eikä se pariskunta enää ole halunnut tavata minua.

Ollessani Lontoon merimieskirkolla, tulli sinne joulumyyjäisiin pariskunta, joka kehui minua asiakaspelvelusta.
Sitten rouva (suomalainen) kertoi heillä olevan B&B (Beb &Breakfast) etelä-englannissa.
Rouva sanoi hakevansa joka kesä sinne 2-3kuukaudeksi kesätyöntekijää,eli heidän kesälomansa ajaksi.
No kuten arvata saattaa, olin siellä seuraavana kesänä töissä.

Pariskunta lähti kesäkuun alussa, ja minulle jäi koko talo.
Talossa oli 4vierashuonetta, keittiö, olohuone ja isäntäparin makuuhuone.
Taloon kuului myös ulkosauna, uima-allas ja kohtalaisen iso piha.
Osa B&B;n asukkaista oli kaupungissa sijaitsevan Yliopiston opiskelijoita, jotka asuivat yhdestä kuukaudesta 3kuukauteen, eli siihen asti kunnes saivat oman asunnon kaupungista.
Toinen osa asiakkaista koostui turisteista.
Hintaan sisältyi päivällinen kello 19.00-20.00

En enää oikein muista miten kaikki tapahtui, mutta niin vain oli että kun isäntäpari tulikin viikkoa aikaisemmin 2kuukauden lomaltaan Suomesta, niin kaikki oli heidän mielestään sekaisin.
Muistan kun kiinalainen opiskelija sanoi yllättäen saapuneelle isäntäväelle ; "Teidänhän piti tulla vasta viikon päästä"
Johon rouva vastasi; Niin piti, mutta nyt olemme täällä, ja täällä näyttää olevan IHAN ERI JÄRJESTYS, kiitos siitä KIRSTI KÄRJEN.

Mitä sitten oli tapahtunut:
Jo toisena päivänä isäntäparin lähdettyä oli yksi opiskelija asukas kysynyt, voisiko hän laittaa yhtenä päivänä oman maansa ruokaa.
Olin luvannut.
Siitä sain idean, että jokainen saisi laittaa kerran viikossa omaa ruokaa koko talon asukkaille illalliseksi.
Illallinen kun sisältyi huoneen vuokraan.
Ja niinpä jokainen sai kerran viikossa kokata.
Tiistaina saimme turkkilaista ruokaa
Keskiviikkona kiinalaista ruokaa
Torstaina libyalaista
Myöhemmin tuli taloon irlantilainen ravintoterapeutti, ja hänkin sai oman päivänsä
eli maanantain.
Ja maanantaisin saimme kuulla aina ennen ateriaa kyseisestä ruuasta kaikki ravinto-opilliset jutut.
Kaupassa käynnin oli ollut pakko antaa ruuanlaittajille, sillä en minä olisi osannut ostaa heidän ruokiinsa tarvikkeita
Tietysti minä annoin budjetin, kuinka paljon sai mennä rahaa ruokiin, eli ruuanlaittaja kävi itse ostamassa ruokatarvikkeensa,
Pian opiskelijat oppivat ostamaan hyvin taloudellisesti ruokaan tarvittavat raaka-aineet.
Minusta me kaikki olimme tyytyväisiä, ja minulla helppoa.
Illat olin järjestänyt niin että istuttiin isäntäparin olohuoneessa ja katseltiin yhdessä valittua filmiä, samalla napostellen jotain pientä.
Satunnaiset matkustajatkin olivat tyytyväisiä minun järjestelyyn, jopa niin että kerran oli tulossa Itävallasta 3 matkustajaa, ja kun ilmoitin että kaikki huoneet ovat varattuja.
niin matkustajat sanoivat kuulleensa ystäviltään, että meillä on hauska talo.
Lopulta päädyttiin siihen, että he nukkuvat isännän toimistossa (matkustajat olivat noin 25-30v)
Koko 2kuukautta minusta oli kuin juhlaa, ja olihan meillä oikeita juhliakin.
Kiinalaisella opiskelijalla oli 30vuotis juhlat, ja sinä iltana meillä oli party,
kaikki saivat tuoda vieraita, grillattiin ulkona, minä paistoin lättyjä, ja talon takapiha oli täynnä vieraista
(minulla on niistä juhlista hauskoja kuvia, mutta en osaa laittaa niitä nettiin, yritän saada niitämyöhemmin kun saan jonkun auttajaksi)

Sitten eräänä elokuun iltana tuli kaikelle loppu.
Ja ymmärrän:
Kuvitelkaapa miltä teistä tuntuisi kun tulisitte kotiin, niin piika makaisi uima-altaan reunalla, lukemassa romaania, ja kiinalainen poika, siis asiakas, häärisi keittiössä.

Meinasin kyllä saada hyvitystä kun rouva hieman myöhemmin huomasi, miten piha-aita oli hyvin leikattu ja nurmikko laitettu viimeisen päälle hyvään kuntoon, ja pihakukat kukki.
Mutta sitten kun olin tunnustanut, että en se minä ollutkaan tehnyt mitään, vaan merimieskirkon talonmies pariskunta.
Olin luvannut mainitun pariskunnan tulla Lontoosta viettämään minun luo viikonloppua, jos korjaavat talon vuotavan katon ja tekevät pihatyöt.
Eli ei siitäkään minulle pisteitä herunut.
Sitten rouva alkoi ihastellen ihmetellä talon siisteyttä, kun ikkunat olivat kirkkaat, kirjahyllyt puhtaat ja joka paikka kiilsi.
Rouvan toteamukseen; "Olethan sinä sentäs jotakin Kirsti tehnyt"
niin minun oli pakko myöntää, että minulla oli ollut just edellisenä viikonloppuna 3au´pair tyttöä Lontoosta viettämässä viikonloppua sillä ehdolla, että siivoavat,
ja he olivatkin siivonneet; perjantaina 3t, lauantaiaamuna 4t ja sunnuntaiaamuna 3t,
Loppupäivä oli ollut tytöillä vapaata, jonka he viettivät ensin päivän merenrannalla, ja illat saunoen ja uima-altaassa uiden, tai muuten pihalla "löhöen" ja seurustellen
Sillä tämä paikka sijaitsi aivan ihanalla merenrannalla, eli uida sai saunan jälkeen uima-altaassa, ja päivisin voi mennä merenrannalle.
Eli tulijoita oli.

Ja niinhän siinä kävi että sain tilata bussilipun Lontooseen,
kylläkin hyvällä mielellä, sihteeri sanoi minulle, (kävi kerran viikossa) että olin saanut parhaan myynnin muihin kesiin verrattuna.
Toisaalta taasen, ei sitä piika saa mennä talon järjestystä muuttamaan.