Amerikassa, Los Angelissa

Amerikka oli minulle yllätyksien maa.
Jo ensimmäisenä päivänä koin ruokakaupan kassalla, jota en ollut koskaan Suomessa kokenut, eli että suuren supermarketin kassaneiti oli kiinnostunut meistä.
Meillä tietysti oli kaikki rahat lompakossa, ja kun aloin maksaa kassalla, niin kassa alkoi selostaa ensin minulle jotain, ja kun en ymmärtänyt kieltä, niin serkkuni vaimolle, Anelle , että hän kertoisi meille , että pitäisimme "liiat" rahat kotona, emmekä niin näkyvästi lompakossa.
Kassaneiti oli myös kiinnostunut, mistä maasta tulemme, ja kauanko olemme lomalla.
Lopuksi toivotti hyvää lomaa meille.
Jäin miettimään meillä Kemissä käyneitä vieraitamme, jotka olivat mm. Italiasta, Mexikosta, USA:ta jne.
Ei koskaan Suomen kassoilla yksikään kassa kysellyt minun vieraistani mitään, ketään ei kiinnostanut
Niin täällä "suuressa maailmassa", kysyttiin; mitä olemme mistä tulemme.

Tuosta ystävällisyydestä tuli sitten toinenkin puoli esiin.
Eräänä iltana ja Tommi ja Iitu halusivat elokuviin.
Minä innostuin kovasti, koska elokuvateatteri oli vain kilometrin päässä.
Ajattelin että saapa lapset hieman liikuntaakin.
Mutta yllätys, yllätys, kun Ane ja Vene sanoivat ettei illalla saa päästää lapsia yksinään.
Sitten he kertoivat , miten voidaan ryöstää autoon, tai muuten joku "hörhö" tulla ja tehdä "mitä vain" 13-ja 14vuotiaille lapsille.
Tajusin, että tässä suuressa Amerikan maassa on siis hyvää ja pahaa.
Ja myöhemmin tulimme näkemään myös Amerikan, siis Los Angelesin toista puolta, kun Vene
ajoi ,kai vahingossa, ihan köyhälistöalueelle.
Näimme miten ihmiset asuivat pahvilaatikoissa, ja mitä ihmeellisemmissä hökkeleissä.
Kun sitten taasen näki "linnoja" joissa rikkaat asuivat.

Ilmastosta haluan sen verran kertoa, että siellä ei ollut mitään "jännää" nousta aamulla katsomaan, millainen sää ulkona oli, joka aamu heräsimme ihanaan auringon paisteeseen.
Ulkona oli päivisin n.+35+40C.
Siellä lämpötuulettimet toimivat toisinpäin kuin Suomessa, eli puhalsivat kylmää.

Onpa jäänyt ensimmäinen päivä mieleen, kun halusin välttämättä kattaa ulos pihalle päiväkahvit.
Vaikka kuinka Ane ja Vene yrittivät sanoa minulle, että voi olla liian kuumaa ulkona.
Mutta kun sisällä oli +20C, niin en tajunnut että ulkona on kuumempaa.
Sain kaikki ulos kahvipöydän ääreen, kun jo 5min, päästä oli myönnettävä, ettei +40C lämmössä voi istua.
Sekin meistä kaikista tuntui oudolta, kun ikkunat ja ovet piti muistaa sulkea, ihan kuten meillä Suomessa talvella.
Erotus oli vain siinä, että nyt sisälle ei tullut liian kylmää ,vaan liian lämmintä.

Nyt voin sanoa, että liian kuumassa tai liian kylmässä asukkaat käyttäytyvät samoin.
Eli opimme Lossissa juoksemaan autoon, jossa oli +20C vain , autosta äkkiä viileään kauppaan, jossa oli myös +20C,
sitten kotona autosta äkkiä sisälle +20C lämpöön.
Ihan kuten me Suomessa kun on -40C pakkasta.
Kumpikin lämpötila ovat huonoja, ja Lossissa kului sähköä kylmentämiseen, kun Suomessa kuluu sähköä lämmittämiseen
Seuraavaksi kerron kun tapasimme TV tähden